perjantai 3. marraskuuta 2017

Ei.

Meillä kaikilla on oikeus omiin rajoihimme ja velvollisuus pitää sopivista rajoista itse kiinni.

Sain tällä viikolla puhelun. Puhelu kesti viitisen minuuttia, minä sanoin sen aikana ehkä parisenkymmentä sanaa. Olen jo vuosia lahjoittanut rahaa eräälle tärkeää työtä tekevälle järjestölle ja puhelun aikana minulle ensin perusteltiin, miksi rahaa tarvitaan ja pyydettiin sitä sitten lisää. Sanoin ei. Puhelu jatkui lisäperusteluilla ja uudestaan lisälahjoituksen pyytämisellä. Olin jo kerran sanonut, kohteliaasti, ei, mutta toisella kerralla en ollut yhtä kohtelias. Mietin jälkikäteen reaktiotani ja totesin, että koin tilanteen niin, että ensimmäinen sanomiseni jäi kokonaan huomiotta ja että en tullut kohdatuksi.

Järjestän työssäni ja vapaa-ajallani monenlaista toimintaa ja kysyn mukaan monia muita toimijoita. Arvostan todella niitä henkilöitä, jotka osaavat sanoa ei. Selkeä "ei" on paljon parempi kuin epävarmaksi jäävä vastaus. Joskus käy jopa niin, että joku vastaa kyllä, mutta ei hoidakaan omaa osaansa. "Ei", on hyvä vastaus eikä sitä tarvitse pyytää anteeksi. Tosin, jos ajattelen itseäni tuon puhelun aikana, niin omien rajojen vetäminen ei todellakaan ollut siinäkään helppoa. Olin joutunut jo ensimmäisellä lisälahjoituksesta kieltäytymisellä olemaan itseni kanssa päättäväinen, toinen vastaus vaati minulta taas hieman enemmän. Omien rajojen vetäminen ei ole aina helppoa, saati miellyttävää.

On myös tilanteita, joissa "ei" ei tunnu menevän perille, ainakaan hyvällä tavalla. Olin kerran tilanteessa, jossa sanoin yhdestä asiasta pitkän ajan kuluessa monta kertaa "ei". Kun minulla lopulta meni hermo ja vastaukseni oli edelleen "ei", mutta ärhäkkäämmin sanottuna, minua moitittiin siitä, että olisin saanut sanoa sen kauniimmin. Syy oli siis minun, eikä hänen, joka ei ottanut noin kymmentä "ei":täni vastaan. Samoin minua on haukuttu, kun vastaukseni on ollut "ei". "Ei" voikin saada aikaan monenlaisia reaktioita. Se on kuitenkin osa omaa rajaamista, mihin meillä kaikilla on oikeus - ja velvollisuus. Kukaan ei voi toisen tilanteesta täysin tietää ja jos joku kieltäytyy, hänellä on siihen varmasti omat perusteensa, mitkä eivät välttämättä muille pätkääkään kuulu.

Sain jokin aika sitten palautetta kollegaltani, että minulla on hyvä kohtaamisen taito. Toivon, että se toteutuu myös niissä hetkissä, kun joku sanoo minulle "ei".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti