Muita tekstejäni

Kirjoitan ajoittain kolumnia Aamupostiin. Joitakin kolumneistani olen julkaissut Facebook-muistiinpanoissani.

Uutta tekstiä tulossa jälleen lähiaikoina, joko blogi- tai kolumnimuodossa.

Lapsen ero

Ikuisuuspuheenaihe ja minun työsarkani NEro-hankkeessa: lapsen ero (NEro tuleekin sanoista lapseN Ero). Kun lapsen vanhemmat eroavat, kokee lapsi sen myötä monta eroa. Ero koskettaa koko perhettä.

Ero on yksi suurimmista kriiseistä, jonka ihminen voi kohdata. Kriisien on huomattu noudattelevan tiettyjä vaiheita, vaiheisiin kuuluvat mm. viha ja suru ja - lopulta -eteenpäin siirtyminen. Kriisissä vihan tehtävä on irrottaa entisestä (kumppanista) ja surun tehtävä on hoitaa. Kummatkin ovat tärkeitä, joskin raskaita vaiheita. On kaikkea muuta kuin helppoa samalla käydä erokriisiään ja sen tuomia vaikeita tunteita läpi ja rakentaa yhteistyövanhemmuutta. Se vaatii tekijältään paljon, mutta on todennäköisesti lopulta paras vaihtoehto kaikkien perheenjäsenten hyvinvoinnin kannalta.

Noin 30 tuhatta lasta kohtaa vuosittain vanhempiensa eron. Suurin osa eroavista vanhemmista pystyy riittävän hyvin yhteistyövanhemmuuteen alusta asti. Voi olla, että tällöin molemmat vanhemmat pystyvät pitämään lapsen näkökulman mielessään omista tunteistaan riippumatta. Lapsen näkökulmaa korostetaan myös NEro-hankkeessa. Olen yksinkertaistanut eroamisen sujumisen joskus sekä vanhemman että lapsen näkökulmasta:

Yhtä paljon kuin entinen kumppanisi ärsyttää sinua, ärsytät sinä todennäköisesti häntä.
Yhtä paljon kuin ajattelet lapsesi rakastavan sinua, rakastaa hän todennäköisesti myös toista vanhempaansa.

Vaikka suurimmalla osalla eron jälkeinen vanhemmuus sujuukin riittävän hyvin, kuulee valitettavan usein myös huonosti sujuvista eroista tai ehkä ennemmin yhteistyövanhemmuuden jatkumisista. On sekä tapauksia, joissa toinen vanhemmista ei halua tavata lastaan että tapauksia, joissa toisen vanhemman ei anneta tavata lastaan. Myös lapsen elatukseen ja tapaamisiin liittyvä käräjöinti on joidenkin arvioiden mukaan lisääntynyt. Yhdeksi syyksi on esitetty sitä, että koska itse avioero on nykyään vain hakemusasia, ei eron taustoja yleensä julkisesti selvitetä ja jotkut hakevat selvittelyä, joskus jopa kerta toisensa jälkeen toistuvista, oikeusjutuista. Tämänkin arvion mukaan parisuhteen päättäminen ja vanhemmuuden jatkuminen sekoittuvat keskenään.

Välttämällä / estämällä lapsen näkemistä yritetään todennäköisesti kiusata entistä kumppania. Kiusa osuu kuitenkin aina kipeimmin lapsen nilkkaan. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa, riippumatta vanhempien keskinäisestä suhteesta.

Ympäri Suomen on tarjolla ja käytössä monenlaista eroapuaniin vanhemmille kuin lapsillekin (linkissä NEro-hankkeen kokoamista eroapumahdollisuuksia). Jos ero tuntuu vaikealta, kannattaa apua hakea. Siinä ei ole mitään hävettävää, päinvastoin se on mielestäni jopa rohkeaa. Myös yhteistyövanhemmuuden rakentamiseen voi saada apua sovittelusta. Tarjolla on sekä perheasioiden sovittelua (tunnetaan myös Fasper-sovitteluna) että asiantuntija-avusteista huoltoriitojen sovittelua (tunnetaan myösFollo-sovitteluna). Eräs Fasper-sovittelun kehittäjistä on sanonut Fasper-sovittelun käyvän lasten aikaa: siellä ei puhuta eron taustoista vaan keskitytään yhteistyövanhemmuuden rakentamiseen lapsen parhaaksi. Follo-sovittelussa sovittelijana toimii käräjätuomari ja sovittelu saa lainvoiman. Ainakin jossain vaiheessa Follo-sovitteluun on ollut myös lyhyemmät jonot kuin oikeuskäsittelyihin.

Kuten sanottua, koskee ero koko perhettä ja perheen lähipiiriä. Tänä kesänä on noussut puheenaiheeksi, pitäisikö myös isovanhemmille taata oikeus tavata lastenlapsiaan. En tiedä, mutta uskoisin, että tapaukset, joissa lastenlapsi ei enää tapaa isovanhempiaan, on monesti ongelmia myös yhteistyövanhemmuudessa ja isovanhempien vaatimukset tapaamisiin saattavat sitä jopa hankaloittaa. Mielestäni tällaisessa tapauksessa parasta olisi antaa ajan hieman kulua ja sen jälkeen ryhtyä rakentamaan itse suhdetta myös siihen lapsenlapsen vanhempaan, joka ei ole oma lapsi. Sillä päässee pidemmälle kuin vaatimuksilla.

Lapsen ei koskaan pitäisi joutua aikuisten välille pelinappulaksi. Jos näin meinaa käydä, pitää sekä vanhempien että muiden perhettä lähellä olevien aikuisten tehdä kaikkensa, että tilanne korjaantuu. Lapsella on oikeus hyviin väleihin läheistensä kanssa. Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia.

**

PS. Kuten kuvista näkyy, sain jo hyvän aikaa sitten valmiiksi sekä korin että istuinsuojan, joista viimeksi kirjoitin! Istuinsuojaa tehtäessä taisin ensimmäistä kertaa tuntea mukavaa kutkutusta työn viimemetreillä, aiemmin olen meinannut siinä vaiheessa hyytyä. Oppimiseni etenee :)

Ihanasti lomalla

Lupasin Paulan pohdintoja -Facebook-sivulla jo viikko sitten, että julkaisen pian uuden blogitekstin. Hiljaista on kuitenkin ollut. Olen kyllä kirjoittanut jo yhden tekstin, mutta annan sen vielä muhia.

Tekstiin liittyen tajusin tänään tärkeän asian. Vaikka tekstipohja on jo olemassa ja haluan sitä muokata, olen kuitenkin osannut jättää sen omaan arvoonsa ja olen ihan oikeasti lomaillut. Se, että lomallaan lomailee, kuulostaa aika yksinkertaiselta, mutta on mielestäni kaikkea muuta. Loma on paitsi fyysistä, myös psyykkistä poissaoloa töistä. Fyysinen poissaolo on helppo järjestää: ei vain mene töihin. Psyykkinen poissaolo vaatii... töitä. Siinä olen tänä vuonna onnistunut. Olen ollut ihanasti lomalla, myös kirjoitustöistäni.

Perheemme lomailu on ollut hyvin rentoa, esimerkiksi matkat ovat olleet korkeintaan lyhyitä pyrähdyksiä. Sellainen on juuri meille sopivaa lomailua. Toivottavasti myös sinun lomasi on ollut sinulle sopiva ja sellainen, josta voit saada voimaa myös töiden jatkuessa.